Narin ja minun yhteiselo on aika rauhaisaa, mutta välillä tapahtuukin. 17.6. tiistaina lähdettiin kahdestaan ajamaan siskoni luokse Pohjanmaalle. Viisi tuntia ajoa, minua jännitti koska en ollut ikinä ajanut niin kauas yksinäni, mitä jos jotain sattuisi?
No, mitään ei tietenkään sattunut ja entäpä pentu? Nukkua tuhersi viiden tunnin ajomatkan siskoni luokse. Välillä vaihtoi asentoa ja taas vaan nukkui. Ei pidetty edes taukoa, koska ajattelin sen olevan turhaa kun itseä ei väsyttänyt ja pentukin vain nukkui.
Sisälle siskon kotiin Nari talsi omistajan elkein, ei paljoa ujosteltu, reippaasti sisään vaan! Riehui ja leikki minkä jaksoi, oikein reipas pentu. Kun suurimmat energiat oli purettu, rauhottui Nari sohvan viereen syömään luuta. Ei paljoa uusi paikka stressannut, ihan mahtia.
Kaksi yötä vietettiin siskoni luona, torstaina matkattiin takaisin kotiin. Tällä kertaa kyllä pidettiin pari taukoa, ei suinkaan Narin takia vaan koska minua väsytti. Penne nukkui taas rauhassa.
Juhannuksena suunnattiin kaverini ja Narin kanssa Vihtiin katsomaan kokkoa. Nari sai paljon rakkautta ihmisiltä, se oli niin iloinen. Juoksi hirveetä pukkilaukkaa parkkipaikalta ihmispaljouteen ja olisi tahtonut rakastaa aivan kaikkia! Narin onneksi moni ihminen pysähtyi sitä rapsuttamaan.
Samalla reissulla Nari oppi katsekontaktin. En halunnut sen rakastavan koko ajan kaikkia, vaan olevan myös rauhassa joten kaivoin sille nameja taskusta. Melko pian pentu oppi, että kun katsoo anelevasti niin saa namin. Se oli äkkiä opittu ja nyt sitä tarjotaan joka välissä :D
 |
| Näin minä katson! |
Rannallakin käytiin juhannus viikonloppuna. Nari menee aina vaan syvemmälle ja syvemmälle veteen, kyllä siitä vielä uimari tulee ;)
Narille kävi myös vahinko rannalla, kun se sai kamalan juoksuhepulin. Yhtäkkiä kuului *molskis* ja pentu oli jorpakossa. Vähän tuli tyrmistyneenä luokseni ihmetellen, että mitä oikein tapahtui. Pian hepulointi jatkui samaan malliin.
 |
| Kaivan kuopan, kuopan kaivan! |
Viime viikon torstaina oli minulla ensimmäinen työpäivä ja Narilla ensimmäinen pitkä yksinolo. Jätin sille paljon tekemistä, lukitsin sen makkarin nurkkaan kompostikehikolla ja jätin videon kuvaamaan mitä se touhusi.
Kun tulin kotiin, minua odotti sohvalla hämmentyneen näköinen pentu. Se näytti yllättyneeltä että ylipäätään palasin ja samalla se ei oikein tiennyt miten olisi, kun tiesi olevansa luvattomalla alueella. Videon katselu kertoi, että ensin Nari oli vinkunut puoli tuntia, sen jälkeen nukkunut ja leikkinyt kongilla ja luulla. Kolmen tunnin kohdalla se oli päättänyt ettei hyväksy tätä ja murtautunut ulos häkistään. Voi Narsku!
Noh, seuraavana päivänä uusi yritys! Tällä kertaa rajasin Narille koko makuuhuoneen, kompostikehikko ovelle ja sohva sekä nojatuoli sitä vasten nojaamaan. Nyt ei pentu karkaisi, eikä karannut. Odotti kiltisti minua kun tulin kotiin. Hieno likka.
Perjantaina isäni soitti minulle ja vaatimalla vaati pennun itselleen viikonlopuksi. Niimpä töiden jälkeen pakkasin Narin kamat sekä Narin ja ajeltiin Vihtiin. Pentu oli ollut tosi hienosti hoidossa, olivat käyneet setääni moikkaamassa maalla ja Nari oli saanut juosta pitkin pihaa niin paljon kun vaan jaksoi. Oli sen jälkeen kuulemma väsynyt pentu!
Isänikin asuu omakotitalossa, joten Nari sai olla koko ajan vapaana pihalla, kyllä se oli nauttinutkin. Eilen hain pienen kotiin ja se on yhä aika väsynyt. Oli rankka viikonloppu. Jälleennäkeminen oli hirmuisen iloinen, eikä Nari oikein tiennyt miten olisi kun rakasti niin paljon. On se vaan hieno tyyppi.
Kynsiä leikattiin tänään kaverin avustuksella. Nari oli kaverin sylissä ja minä leikkasin. Ensin Nari pisti vastaan, mutta alistui kohtaloonsa lopulta ja antoi minun leikata. Aiemmin olen leikannut sen kynnet itsekseni ja se on kyllä loputonta tahtojen taistoa, mutta kaverin kanssa sujuu näköjään paaaaaljon paremmin. Pitää ehkä käyttää tätä kikkaa vielä uudelleen!
Niin ja vielä, Nari tänään 11 viikkoa!! Hurraa, iso tyttö! Viikon päästä rokotuksia.
