maanantai 4. toukokuuta 2015

Aktiivi viikonloppu

Vappu sujui meillä rauhaisasti. Torstaina oltiin vain kotona, eikä mitään ihmeellistä tehty. Perjantaina käytiin tunnin reipas kävelylenkki ja illalla lähdettiin sukulaisteni luokse. Nari sai uuden ystävän serkkuni koiranpennusta nimeltä Semi.

Ensikohtaaminen
Nari alistui heti itseään paljon nuoremmalle koiralle. Miten niin vähän nössö? Pian kuitenkin Nari uskoi, ettei toinen ole vaarallinen ja leikki alkoikin välittömästi. Oli kuitenkin jo niin pimeää, että kuvia ei perjantailta ole.
Koirat olivat kuitenkin koko illan lähes tulkoon ulkona. Oltiin setäni luona, jossa ei ole sisävessaa ja aina kun joku lähti vessaan, otti se koirat mukaansa eli riehua ne saivat ihan kunnolla.

Yöllä lähdettiin Narin kanssa kotiin. Sain isäni auton lainaan, jotta pääsin kotiin kun kukaan muu ei ollut ajokuntoinen. Ehdin ajaa vain setäni pihatien päähän asti, kun huomasin että yksi ikkunoista on auki. Pysäytin auton aikeenani sulkea ikkuna ja jatkaa matkaa. Selvisi että koko ovi oli auki ja Nari karkasi.
Koska olin jo valmiiksi todella väsynyt (kello oli jotain liki kolme yöllä), turhauduin tästä Narin tempusta ja sanoin sille hiukka vihasesti että heti takaisin. Herkkäperse Nari järkeili tästä, että olen sille todella vihanen ja aion tappaa sen kunhan se tulee luokse. Joten se ei tullut. Kutsuin sitä maanitellen, tarjosin nameja, käskin, ei tulosta. Menin istumaan maahan ja annoin Narin vaellella rauhassa, mutta sekään ei tuottanut tulosta koska olin vielä epäilyttävämpi istuessani ja Nari kierteli minua pöhisten.
Nousin ylös ja lähdin juoksemaan Naria karkuun, se juoksi reippaasti perässä. Vaihdoin suuntaa ja juoksin taas karkuun, Nari tulee perässä mutta ei anna kiinni. Turhauduin koko ajan vaan enemmän ja enemmän.
Katselin taivasta ja pidättelin itkua. Nari ei ole koskaan ennen tehnyt minulle näin. Maijalle kylläkin, kun Maija on vaikka komentanut Kidaa kovasti, niin Nari lähtee karkuun koska hänet varmana syödään. Se on niin herkkä otus. Minua sattui, että se teki minulle saman. Katselin siis kuuta ja koitin rauhottua ja näin samalla elämäni ensimmäisen tähdenlennon, todella ison ja upean!
Teki mieli luovuttaa ja jättää koko koira itsekseen sinne. Mutta koska oltiin jo sen verran pitkällä, ei se olisi osannut varmaan enää takaisin setäni luokse. (Setäni pihatie on suhteellisen pitkä)
Lopulta hain puhelimen autosta ja aloin datailemaan. Ei minun tarvinut kovin kauaa leikkiä puhelimella kun Nari jo alkoi lähestymään minua. Jatkoin silti datailua ihan kun koiraa ei ollutkaan. Lopulta menin kyykkyyn ja kysyin haluaisiko tyttö nameja. No halusihan se ja sain sen kiinni. Syötin sille taskun pohjalta kaikki namit, rapsutin ja kehuin hirveästi. Olipahan homma, nyt kuitenkin pystyttiin jatkamaan matkaa kotiin.

Jäi tuosta nyt vähän maku, että uskaltaako koiraa miten pitää enää irti, jos se keksiikin ettei tule kun minä syön sen. Pitää itse vaan osata olla rauhallinen eikä menettää malttiaan. Tähän asti Nari onkin ollut turhan helppo koira.

Lauantaina heräiltiin ja matkattiin taas setäni luokse. Nari pääsi jälleen leikkimään Semin kanssa ulos, tosin vettä satoi niin paljon ettei kukaan niiden kanssa siellä oikein viihtynyt.
Sukulointi jäi tänä päivänä melko lyhyeen ja oltiin setäni luona vain muutama tunti. Nari oli irti siellä koko ajan, eikä minkäänlaista ongelmaa ollut.

Sunnuntaina oli mitä ihanin ilma ja lähdettiin jo ajoissa setäni luokse. Monta tuntia siellä oltiinkin ja koirat sekä ihmiset viihtyivät pihalla oikein hyvin. Nari ja Semi leikkivät jo kuin olisivat tunteneet toisensa aina, juostiin ja painittiin hirmuisesti. Voitte varmasti jo arvata, että kuvia tältä päivältä on ja paljon ;D


Semi on oikea karvapallo

Setäni luona koirilla on ainakin lääniä juosta


Juomatauko


Semi keksi, ettei sen tarvitse juosta kuhan seisoo ja odottaa et Nari tulee takas. Ei mikään tyhmä pentu

Halitauko



Narikin lopulta unohti juoksemisen ja innostui painimaan





Semi veti hännästä :D


Pomppiva Nari




Kepin vetoa koitettiin opettaa Narille, mutta ei se oikein ymmärtänyt


Kaadoit mut!



Kyllä riitti vauhtia ja painia. Koirilla oli ihan hirmuisen kivaa, eivätkä ne juurikaan paikallaan olleet.

Pian veljenpoikani 2v päätti, että lähdetään lenkille pitkin setäni pihatietä. Isäni ja minä sekä koirat seurasimme kuuliaisesti.



Semi meni ojaan nukkumaan, kun ei jaksanut enää :D



Takaisinpäin
Koirat juosta viipottivat vielä vaikka kuinka paljon tuolla lenkillä, Nari varsinkin oikein härnäsi Semiä että tämä lähtisi jahtaamaan sitä, mutta eihän Semi raukka enää jaksanut.

Kun päästiin takaisin pihalle, asettui Semi heti ulko-oven eteen et hän haluaa sisälle :D

En enää leiki teijän kans!
Veljenpoikani halusi leikkimään hiekkalaatikolle ja me mentiin Narin kanssa seuraksi. Nari alkoi pian vähän kitisemään, kun mitään ei tapahtunut. Olisi halunnut leikkiä vain :D Semi pääsi sisälle ja oli kopsahtanut samantien nukkumaan.



Alettiin suunnittelemaan isän kanssa äidin luokse lähtöä. Kysyttiin veljenpojalta, että lähteekö hän mukaan ja joo kuulemma. Pian jo siirrettiinkin turvaistuinta isän autoon ja kohta lähdettiin matkaan.

Nari pääsi siis vielä leikkimään Onnin kanssa! Vauhtia riitti jälleen, ihan kun Nari ei väsyisi millään.



Palloleikkejä

Posetus kiven päällä

Pus <3

Kuvia ei nyt kauheasti tullut koirista, kun keskityin kuvaamaan kukkia, hups ;D No, eipähän täyty niin hirveästi tämä blogi kuvista.

Tänään vielä käytiin Narin kanssa tunnin reipas kävelylenkki. Nyt on ehkä pakko antaa sille pari päivää vapaata, ettei se sano itseään lopullisesti irti ja ilmoita, et hän ei tee enää yhtään mitään :D

Lenkillä uskalsin pitää Naria irti ihan normaalisti, eikä mitään ongelmia ollut. Kun sanoin sille, että laitetaan kiinni, niin se pysähtyi odottamaan jotta sain hihnan kiinni sen pantaan. Ei merkkiäkään mistään tottelemattomuudesta, joten ehkäpä tämä tästä.

2 kommenttia:

  1. Mulla kävi vapun mätsärissä niin, että panta jäi tohon korvien taakse, eikä ollut karvoja siellä välissä, mitkä estäis lähtemästä.
    Panta lähti sen päästä ihan yhtäkkiä, ja ensimmäinen reaktio oli: "HETI TAKASIN!", vaikkei se oikeastaan edes tajunnut päässeensä irti. Se luimisteli vähän matkan päässä, ja kaarteli edestakasin. Kanssa hetken kun antoi olla, niin tuli ite lähemmäs ja sitten hirveet tervehtimisrituaalit ja pussailut ja panta takasin.
    Mulle on ollut aika vaikee opetella se, etten "käske" Elvistä, vaan enemmänkin pyydän.. Herkkähipiät.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Narilla ihan sama homma. Pitää kauniisti pyytää niin kyllä hän sit suvaitsee tulla :D Lenkillä ku ollaan ni saa kovastikin komentaa jos jää jonnekin kauemmas eikä heti tule, niin kunnon "NYT JO" karjasu saa liikettä siihen, mut ei se sit kuitenkaan ala karttamaan, Ota noistakin sit aina selvä :D

      Poista