Tokocollie iskee

Käytiin piiitkästä aikaa tokoilemassa. Minulla on ollut todellinen laiskotus, pistetään vaikka talven piikkiin. En ole jaksanut tehdä Narin kanssa mitään ylimääräistä.

Maijan ehdottaessa treeniä, olin heti intona mukana. Oli todella kivaa käydä pitkästä aikaa treenaamassa Narin kanssa ja huomata taas kerran Narin into touhuun. Kyllä nyt on vaan pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja alettava tekemään sen kanssa useammin. Sen jo teinkin ja eilen treenattiin kapulan oikea oppista pitämistä suussa ;) Tästä se lähtee!

Ensimmäistä kertaa treenattiin hyppyä. Nari tajusi asian todella nopeasti namikupin avulla. Suostui lopulta tulemaan jopa sivulle ensin, ennen kuin lähti namia hakemaan. Kun lopetettiin treeni, Nari pomppi hypyn yli ihan itsekseen, kun tajusi että me tultiin Maijan kanssa siitä tosi iloiseksi ja se sai paljon rakkautta. Ei mikään tyhmä pentu ;)

Oli ihana huomata, että vaikka treenistä on todella kauan aikaa, niin kapula on edelleen rakkaus. Sitä noudettiin hirveellä innolla. Nyt tosin yritettiin ensimmäistä kertaa, että josko sitä saisi vähän maistella, mutta uskoi kyllä kieltoa hienosti. Olen paljon Narille lenkillä keppiä heitellyt ja se rakastaa!

Vauhtia riittää kun kapulan perään juostaan :) Pohja oli todella huono ja Maijan koirat ottivat siitä vähän itseensä, mutta Naria ei tuntunut haittaavan vaan se paahtoi täysiä!

Ruutuunkin mentiin hienosti lelun luokse. Ennen ollaan treenattu vain namikipon kanssa ruutua, nyt kokeiltiin lelun kanssa ja hienosti onnistui niinkin. Nari ylipäätään rakastui tuohon Maijan leluun, että minun on kyllä ihan pakko hommata sille oma sellainen.

Sivullekin se osaa vielä tulla! Sitä ollaan aina välillä treenattukin. Aloin nyt myös vaatimaan, että aina ennen kun saa ruokaa, pitää tulla sivulle. Pari kolme kertaa jouduin ottamaan namin avuksi, että suostui viereen tulemaan, nyt tulee jo pelkän käsiavun avulla ;) Nopea oppimaan!

Nari myös ensimmäistä kertaa leikki kunnolla vetoleikkejä! Se ei ole koskaan oikein moisesta innostunut mikä on minua harmittanut hirveästi, mutta nyt! Nari veti ja murisi oikein kun oli niin innoissaan leikistä. Ai että mamma tykkäsi :) Helppo olisi palkata koira lelulla kun se tykkäisi vetoleikeistä. Toivotaan, että tämä tästä.

Yllä olevien juttujen lisäksi treenattiin vielä kuolleelle lelulle lähtöä. Ensin leikittiin sillä, sitten lelu jätettiin siihen ja mentiin vähän kauemmas ja kohta annettiin lupa mennä lelun luo. Tämä oli siis alku harjoittelua siihen yhteen johonkin liikkeeseen, jonka nimi ei juuri nyt tule päähäni... Todellinen tokoihme minäkin, kun en muista edes liikkeiden nimiä... Noh, ei se ole niin justiinsa. Ehkä.

Mutta voin sanoa, että tokokärpänen vähän puraisi ja haluaisi kohta jo pian uudestaan treenaamaan :) Valitettavasti Lohjalla on todella huonosti tokoa, mutta sinne tottikseen oltaisi kyllä menossa, jahka vaan pääsisin siellä ensin käymään.

Loppuun vielä kuva Narin kasvusta, se on niin iso jo! Niin se aika kuluu,

Kaikki kuvat ovat Maijan ottamia :)

Lenkki Ojangossa

Viime sunnuntaina matkattiin piiitkästä aikaa Vantaalle ja mentiin lenkille Maijan ja hänen koirien kanssa. Lenkkeilystä on ollut useiden viikkojen tauko molempien kiireiden takia, joten oli korkea aika jo heittää aivot narikkaan ja painua Maijan kanssa vähän metsään käppäilemään.
Voin sanoa, että lenkin jälkeen olin paljon tyytyväisempi tähän elämään.

Valitettavasti tämä kuvaaja ei taaskaan osannut säätää kameransa asetuksia oikein (eikä tajunnut pyytää Maijalta ohjeistusta), joten kuvia on hyvin vähän ja nekin ovat lähes kaikki paikalla olo kuvia. Kuvat liikkuvista koirista olivat sameita värimössöjä... No josko ensi kerralla pyydän kokeneemmalta apua ja katson tarkasti minkälaisia kuvia sieltä tulee, enkä vaan tykitä täysillä ja itke sitten kotona kun kaikki kuvat saa heittää roskiin! Joo. Ensi kerralla sitten!

Posetus Kidu <3

Tässä kuva kun Maija keksi, että hän haluaa saada sivulta kuvia juoksevista koirista. Hän yritti laittaa Naurua ja Naria vierekkäin istumaan ja minä sitten kutsuisin niitä ja Maija kuvaisi. Nari sanoi kummilleen että "haista p*ska, en tykkää" ja viipotti karkuun minkä ennätti. Maija kysyi, että tämmöinenkö siitä on tullut.
No ei ole. Nari Pohjanmaalta paluu reissulla hyppäsi omin lupineen autosta pois, eikä antanut kiinni vaan juoksenteli edes takaisin veljeni parkkipaikkaa. Lopulta se kuitenkin antoi kiinni ja kaikki oli hyvin. Ikinä kahdestaan kun on oltu lenkillä, Nari ei ole tehnyt tuollaista. Lie mikä aivopieru sekin oli taas... No lopulta koirat saatiin riviin ja Maija sai kuvia sivulta, jei! :)

Tyypit, tarkennus ties missä...

Maija keksi taas uuden jutun. Hän menisi maahan istumaan ja minä heittelisin Naurulle lunta, jotta Nauru hyppisi ottaessaan sitä kiinni ja Maija saisi kuvia. Okei. Ainoa vika, että kun Maija meni istumaan maahan, kävi näin:

Rakkautta sateli heti! Mitäpä siinä sitten voit muuta kun ottaa pusuja vastaan niin kauan kun pusuttelija niitä haluaa antaa. Sen jälkeen voit jatkaa valokuvaustasi.

Nauru söpöläinen ei ymmärtänyt, miksi lumen heittely loppui :(

Nari otti tällä lenkillä jostain syystä kohteekseen Tapsan. En tiedä onko se todennut, että Naurun kanssa on ihan turha yrittää leikkiä silloin kun Kida on paikalla, sillä silloin Nauru ei näe mitään muuta kuin Kidan. Kida taas on aivan liian pelottava leikkikaveri, joten jäljelle jää vain Tapsa!
Nari hyppi ja pomppi Tapsa paran päälle ja koitti saada tätä leikkimään. Tapsaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, eikä Nari saanut taaskaan leikkikaveria. Voihan kehveli!

Huono kuva, mutta kuitenkin

Metsässä laskeuduttiin alas peltojen keskelle ja sänkipellolla saatiinkin otettua kaverikuva.

Söpöt mussukat! Kuvaaja olisi taas voinut tuota rajausta hieman miettiä, mutta noh... Kukaan ei ole täydellinen! En edes minä.

Seuraavaksi kaverikuva kivellä. Nari ei halunnut kolmikon viereen. Yhdessä kohtaa se karkasi paikaltaan ja kun karjasin sille, palasi se reippaasti samalle paikalle missä oli ollutkin. Fiksu likka ;) Siinä ne sitten posettivat, Maijan ja minun muruset <3 Voi rakkaita.

Pitkästä aikaa

On kulunut kaksi kuukautta siitä, kun viimeksi päivitin Narin blogia. Minulla on ollut totaalinen väsymys, enkä ole uhrannut ajatustakaan tälle blogille. Toivottavasti jatkossa taas jaksaisin kirjotella useammin...

Mistähän sitä alottaisi? Jos vaikka lumesta. Nari rakastaa lunta! Se on niin iloinen aina kun lunta on tullut lisää, syö sitä ja tekee ihmeellisiä hyppykoikkaloikkasia. Nari saa kunnon juoksuspurtteja ja minusta tuntuu että ne ovat paljon villimpiä nyt kun on lunta. Lumi on ihana asia! Ainoa miinus on, että lumi paakkuuntuu ikävästi Narin anturoiden väliin ja se haittaa tyttöä kamalasti :( Kokeilin jotain salvaakin, mutta se ei kyllä auttanut. En tiedä pitäisikö harkita ihan tossuja vai saksia vaan raalla kädellä karvoja pois anturoiden välistä.

Joulua edeltävän ajan jouduimme olemaan Narin kanssa erossa. Puoltoista viikkoa ennen joulua aloin tekemään töitä. Olin ensin koulussa ja koulusta suoraan töihin. Joululoman alkaessa olin aamusta iltaan töissä, joten ei minulla ollut mahdollisuuksia pitää Naria. Nari meni siis isäni luokse hoitoon. Nari nautti vapaudesta siellä, juoksenteli irti ulkona minkä kerkesi.
Isän piha on aidattu, joten isä oli ihan huoletta jättänyt Narin yksin ulos. Välillä Nari oli jopa kieltäytynyt tulemasta sisään, ulkona oli niin paljon kivempaa. Kerran Narille oli sattunut vahinko ja se oli mennyt kaatuneen aidan kohdalta pois pihalta, eikä ollut päässytkään enää takaisin. Kun isä tuli hakemaan Naria sisään, istui tämä säälittävän näköisenä portin ulkopuolella ja halusi sisään. Ei se siis ainakaan karata halua! :) Mun mussu <3

Jouluaattona hain Narin kotiin. Jälleennäkeminen oli aika vauhdikas ja äänekäs. Nari suorastaan kiljui onnesta ja hyppi syliin ja nuoli naamani ja korvani. Ei olla koskaan oltu niin pitkää aikaa erossa ja kyllä oli molemmilla ollut iso ikävä.

Joulupäivänä mentiin äitini luokse. Myös veljeni perheineen tuli sinne. Nari sai ensin riehua ulkona äidin Onni sakun kanssa.

Onni pitää toista palloa suussa ja tökkii kuonollaan toista eteenpäin. Tämä onnistuu kesällä ihan hienosti, mutta lumi hieman haittaa asiaa...

Oli tyypeillä hauskaa!
Kunhan koirat olivat riehuneet tarpeeksi ja minä paleltunut tarpeeksi, mentiin sisälle. Nari pääsi ensi kertaa äidin luokse sisälle, ennen ollut vain tuulikaapissa, kun äidin toinen koira Nita ei välttämättä pitäisi Narista. Nyt laitettiin Nita tuulikaappiin, niin Nari sai olla meidän kanssa.
Oltiin oltu sisällä ainakin puoli tuntia kun yhtäkkiä muistin, että äidillähän on kolme kissaa. Kun asiasta mainitsin, myös muut nauroivat, eivät hekään olleet ajatelleet kissoja. Nari oli kuitenkin enkeli. Kissat olivat omassa huoneessaan alkuun, mutta kaksi niistä tuli lopulta esiin. Nari oli hirveän kiinnostunut kissoista, mutta suhtautui silti kauhean rauhallisesti. Melkein nenittelikin yhden kissan kanssa, mutta ei sitten kantti riittänytkään, vaan pakitti pöydän alle :D Olin hurjan ylpeä rakkaastani! <3

Seuraavalla viikolla käytiin taas äidin luona ja Nari pääsi leikkimään Onnin kanssa.

Onni on hieno poika <3

Näitä nappisilmiä ei voi vastustaa <3

Onni parka oli ihan helisemässä Narin kanssa :D Nari hyppi ja pomppi sen päällä ja puri sitä ja taas hyppi päälle ja Onni vaan yritti vierittää palloa eteenpäin :D Mutta kivaa niillä tuntui olevan!

Vielä viime vuoden puolella käytiin Vantaalla lenkillä Oonan ja Pielan kanssa. Mukana olivat Oonan mudit Ora ja Ren ja Pielan sk collie Lego. Hauskaa oli, mutta lenkki jäi hyvin lyhyeksi kun pakkasta oli ihan reippaasti ja Ren pentu paleli vaikka oli takki päällä :( Mutta hieman ehti koirat juosta :)

Oli myös jo vähän hämärää, niin kuvat hieman tummia. Mut ei voi mitään!

Uusi vuosi. Fox, entinen koirani, oli paukkuarka ja uudeksi vuodeksi matkattiin aina isän luokse maalle evakkoon, jossa paukkui vähemmän. Jo ennen vuoden vaihtumista kuultiin välillä satunnaisia pamauksia, eikä Nari reagoinut niihin mitenkään. Olin siis toiveikas, että uusi vuosi ei olisi hirveä stressi pienelle.
Olin päättänyt jo aikoja sitten, että vietän uuden vuoden kotonani Lohjalla, senkin uhalla että paukkuu enemmän. Naria tämä ei tuntunut haittaavan.
Pauke alkoi joskus ennen kuutta, välillä useampi paukku peräkanaa, välillä satunnaisia paukkuja. Välillä isompia, välillä pienempiä. Nari ei reagoinut niihin mitenkään.
Kahdeksan aikaan käytiin ulkona ja silloinkin paukkui. Nari keskittyi ihmisiin eikä malttanut pissata. Koitin maanitella sitä pissalle ja lopulta Nari istui eteeni ja sanoi väyh, ilmoittaakseen ettei hänellä ollut hätä. Nari tapitti minua silmiin ja samalla pamahti oikein isosti aika lähellä. Silmäkään ei värähtänyt, Nari tapitti minua kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Vuoden vaihtuessa oltiin sisällä, telkkari oli astetta kovemmalla, mutta se oli täysin turhaa. Jossain kohtaa pamahti isosti pitkän hiljaisuuden jälkeen, niin että itsekin säikähdin, Narin maatessa pitkin pituuttaan lattialla.
Aloin epäilemään jo että onko se kuuro. Että olisiko se voinut aina nähdä minut kun käsken sitä ja olisi oppinut eleistäni mitä mikin tarkoittaa. Tarkemmin mietittyäni naurahdin itselleni, eihän se voinut mitenkään pitää paikkansa, olisinhan huomannut jos koirani olisi kuuro. Nari ei vaan yksinkertaisesti välittänyt moisista paukuista. Taas sai olla ihan hirveän ylpeä pienestä <3 On se vaan niin urhea ja hieno koira.
Kasvattajallekin pistin viestiä ja kiitin mainiosta koirasta. Nari on kyllä ollut kaikin puolin lottovoitto!

Vuoden ensimmäisenä päivän matkattiin taas Vantaalle ja lenkkeiltiin samalla porukalla kun aiemmin. Nyt pidempi lenkki, sillä keli oli nollassa.

Kuvat on ihan surkeita, mut koittakaa kestää! Nari oli ihan hirveen ihanasti pennun kanssa! Pentu hyppi sen päälle ja ärisi ja puri ja Nari oli niin nätisti. Jossain kohtaa äänekäs pentu tosin aloi pelottaa Naria ja Nari meni sitä karkuun :D Rohkea collieni!

Vuoden toisena päivänä matkattiin veljeni, hänen tyttöystävänsä ja ihanan veljenpoikani kanssa Pohjanmaalle siskoni luokse. Nari mukana tietenkin. Ja taas sai olla sanoinkuvaamattoman ylpeä tuosta pehkolapsesta! Veljenpoikani kaksi vee, juoksi kiljuen edes takaisin kämppää melkein Narin etutassujen päältä ja tämä vaan makasi rauhassa ja katseli pojan menoa. Nari suhtautui poikaan rajattomalla kärsivällisyydellä ja rakkaudella. Poika rakastui Nariin ja kutsui koko ajan "Naniii, Nanii, Naniii". Hän yritti ohjata Naria jonnekin ja työnsi tätä pepusta ja valitti meille kun Nari ei totellut :D Nari parka ei ymmärtänyt mitä poika halusi. Veljenpoikani halasi ja suukotti Naria ja Nari sieti häneltä aivan kaiken. Voiko äiti enää ylpeämpi olla pehko lapsestaan <3 :')

Tässä juostaan ja kiljutaan ihan Narin nenän edestä

Tässä veljenpoika yrittää saada Naria jonnekin :D

Taputellaan

Sänkyyn ei suostuttu nukkumaan, vaan Narin viereen lattialle

Veljenpoika sai antaa Narille joka päivä luun

Ja se oli ihan äärettömän mielenkiintoista katsoa kun Nari sitä luuta söi

Kaverikuvakin piti ottaa, vaikkei kumpaakaan kiinnostanut

Välillä leikittiin

Ja taas katsotaan luun syöntiä

Oli muuten ihan älyttömän kiva reissu ja Nari oli niin hienosti kylässä! Olen kyllä todella ylpeä tytöstä :) Fox ei olisi ikinä kestänyt lapselta tuollaista.

Olikohan siinä kaikki kahden kuukauden kuulumiset? No ei tietenkään!

Nari täytti tänään 9kk ja sillä alkoi juoksut!! Rakkaasta vauvastani tuli nainen, voi kun äiti on taas iloinen :')
Näyttelyynkin sen ilmoitin ja maaliskuussa Lahteen matkataan siis. Huomenna menen katsomaan Lohjalaisen Papekon tottistreenejä ja aletaan Narin kanssa siellä ehkä tottista treenata. Kivaisaa!