Pitkästä aikaa

On kulunut kaksi kuukautta siitä, kun viimeksi päivitin Narin blogia. Minulla on ollut totaalinen väsymys, enkä ole uhrannut ajatustakaan tälle blogille. Toivottavasti jatkossa taas jaksaisin kirjotella useammin...

Mistähän sitä alottaisi? Jos vaikka lumesta. Nari rakastaa lunta! Se on niin iloinen aina kun lunta on tullut lisää, syö sitä ja tekee ihmeellisiä hyppykoikkaloikkasia. Nari saa kunnon juoksuspurtteja ja minusta tuntuu että ne ovat paljon villimpiä nyt kun on lunta. Lumi on ihana asia! Ainoa miinus on, että lumi paakkuuntuu ikävästi Narin anturoiden väliin ja se haittaa tyttöä kamalasti :( Kokeilin jotain salvaakin, mutta se ei kyllä auttanut. En tiedä pitäisikö harkita ihan tossuja vai saksia vaan raalla kädellä karvoja pois anturoiden välistä.

Joulua edeltävän ajan jouduimme olemaan Narin kanssa erossa. Puoltoista viikkoa ennen joulua aloin tekemään töitä. Olin ensin koulussa ja koulusta suoraan töihin. Joululoman alkaessa olin aamusta iltaan töissä, joten ei minulla ollut mahdollisuuksia pitää Naria. Nari meni siis isäni luokse hoitoon. Nari nautti vapaudesta siellä, juoksenteli irti ulkona minkä kerkesi.
Isän piha on aidattu, joten isä oli ihan huoletta jättänyt Narin yksin ulos. Välillä Nari oli jopa kieltäytynyt tulemasta sisään, ulkona oli niin paljon kivempaa. Kerran Narille oli sattunut vahinko ja se oli mennyt kaatuneen aidan kohdalta pois pihalta, eikä ollut päässytkään enää takaisin. Kun isä tuli hakemaan Naria sisään, istui tämä säälittävän näköisenä portin ulkopuolella ja halusi sisään. Ei se siis ainakaan karata halua! :) Mun mussu <3

Jouluaattona hain Narin kotiin. Jälleennäkeminen oli aika vauhdikas ja äänekäs. Nari suorastaan kiljui onnesta ja hyppi syliin ja nuoli naamani ja korvani. Ei olla koskaan oltu niin pitkää aikaa erossa ja kyllä oli molemmilla ollut iso ikävä.

Joulupäivänä mentiin äitini luokse. Myös veljeni perheineen tuli sinne. Nari sai ensin riehua ulkona äidin Onni sakun kanssa.

Onni pitää toista palloa suussa ja tökkii kuonollaan toista eteenpäin. Tämä onnistuu kesällä ihan hienosti, mutta lumi hieman haittaa asiaa...

Oli tyypeillä hauskaa!
Kunhan koirat olivat riehuneet tarpeeksi ja minä paleltunut tarpeeksi, mentiin sisälle. Nari pääsi ensi kertaa äidin luokse sisälle, ennen ollut vain tuulikaapissa, kun äidin toinen koira Nita ei välttämättä pitäisi Narista. Nyt laitettiin Nita tuulikaappiin, niin Nari sai olla meidän kanssa.
Oltiin oltu sisällä ainakin puoli tuntia kun yhtäkkiä muistin, että äidillähän on kolme kissaa. Kun asiasta mainitsin, myös muut nauroivat, eivät hekään olleet ajatelleet kissoja. Nari oli kuitenkin enkeli. Kissat olivat omassa huoneessaan alkuun, mutta kaksi niistä tuli lopulta esiin. Nari oli hirveän kiinnostunut kissoista, mutta suhtautui silti kauhean rauhallisesti. Melkein nenittelikin yhden kissan kanssa, mutta ei sitten kantti riittänytkään, vaan pakitti pöydän alle :D Olin hurjan ylpeä rakkaastani! <3

Seuraavalla viikolla käytiin taas äidin luona ja Nari pääsi leikkimään Onnin kanssa.

Onni on hieno poika <3

Näitä nappisilmiä ei voi vastustaa <3

Onni parka oli ihan helisemässä Narin kanssa :D Nari hyppi ja pomppi sen päällä ja puri sitä ja taas hyppi päälle ja Onni vaan yritti vierittää palloa eteenpäin :D Mutta kivaa niillä tuntui olevan!

Vielä viime vuoden puolella käytiin Vantaalla lenkillä Oonan ja Pielan kanssa. Mukana olivat Oonan mudit Ora ja Ren ja Pielan sk collie Lego. Hauskaa oli, mutta lenkki jäi hyvin lyhyeksi kun pakkasta oli ihan reippaasti ja Ren pentu paleli vaikka oli takki päällä :( Mutta hieman ehti koirat juosta :)

Oli myös jo vähän hämärää, niin kuvat hieman tummia. Mut ei voi mitään!

Uusi vuosi. Fox, entinen koirani, oli paukkuarka ja uudeksi vuodeksi matkattiin aina isän luokse maalle evakkoon, jossa paukkui vähemmän. Jo ennen vuoden vaihtumista kuultiin välillä satunnaisia pamauksia, eikä Nari reagoinut niihin mitenkään. Olin siis toiveikas, että uusi vuosi ei olisi hirveä stressi pienelle.
Olin päättänyt jo aikoja sitten, että vietän uuden vuoden kotonani Lohjalla, senkin uhalla että paukkuu enemmän. Naria tämä ei tuntunut haittaavan.
Pauke alkoi joskus ennen kuutta, välillä useampi paukku peräkanaa, välillä satunnaisia paukkuja. Välillä isompia, välillä pienempiä. Nari ei reagoinut niihin mitenkään.
Kahdeksan aikaan käytiin ulkona ja silloinkin paukkui. Nari keskittyi ihmisiin eikä malttanut pissata. Koitin maanitella sitä pissalle ja lopulta Nari istui eteeni ja sanoi väyh, ilmoittaakseen ettei hänellä ollut hätä. Nari tapitti minua silmiin ja samalla pamahti oikein isosti aika lähellä. Silmäkään ei värähtänyt, Nari tapitti minua kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Vuoden vaihtuessa oltiin sisällä, telkkari oli astetta kovemmalla, mutta se oli täysin turhaa. Jossain kohtaa pamahti isosti pitkän hiljaisuuden jälkeen, niin että itsekin säikähdin, Narin maatessa pitkin pituuttaan lattialla.
Aloin epäilemään jo että onko se kuuro. Että olisiko se voinut aina nähdä minut kun käsken sitä ja olisi oppinut eleistäni mitä mikin tarkoittaa. Tarkemmin mietittyäni naurahdin itselleni, eihän se voinut mitenkään pitää paikkansa, olisinhan huomannut jos koirani olisi kuuro. Nari ei vaan yksinkertaisesti välittänyt moisista paukuista. Taas sai olla ihan hirveän ylpeä pienestä <3 On se vaan niin urhea ja hieno koira.
Kasvattajallekin pistin viestiä ja kiitin mainiosta koirasta. Nari on kyllä ollut kaikin puolin lottovoitto!

Vuoden ensimmäisenä päivän matkattiin taas Vantaalle ja lenkkeiltiin samalla porukalla kun aiemmin. Nyt pidempi lenkki, sillä keli oli nollassa.

Kuvat on ihan surkeita, mut koittakaa kestää! Nari oli ihan hirveen ihanasti pennun kanssa! Pentu hyppi sen päälle ja ärisi ja puri ja Nari oli niin nätisti. Jossain kohtaa äänekäs pentu tosin aloi pelottaa Naria ja Nari meni sitä karkuun :D Rohkea collieni!

Vuoden toisena päivänä matkattiin veljeni, hänen tyttöystävänsä ja ihanan veljenpoikani kanssa Pohjanmaalle siskoni luokse. Nari mukana tietenkin. Ja taas sai olla sanoinkuvaamattoman ylpeä tuosta pehkolapsesta! Veljenpoikani kaksi vee, juoksi kiljuen edes takaisin kämppää melkein Narin etutassujen päältä ja tämä vaan makasi rauhassa ja katseli pojan menoa. Nari suhtautui poikaan rajattomalla kärsivällisyydellä ja rakkaudella. Poika rakastui Nariin ja kutsui koko ajan "Naniii, Nanii, Naniii". Hän yritti ohjata Naria jonnekin ja työnsi tätä pepusta ja valitti meille kun Nari ei totellut :D Nari parka ei ymmärtänyt mitä poika halusi. Veljenpoikani halasi ja suukotti Naria ja Nari sieti häneltä aivan kaiken. Voiko äiti enää ylpeämpi olla pehko lapsestaan <3 :')

Tässä juostaan ja kiljutaan ihan Narin nenän edestä

Tässä veljenpoika yrittää saada Naria jonnekin :D

Taputellaan

Sänkyyn ei suostuttu nukkumaan, vaan Narin viereen lattialle

Veljenpoika sai antaa Narille joka päivä luun

Ja se oli ihan äärettömän mielenkiintoista katsoa kun Nari sitä luuta söi

Kaverikuvakin piti ottaa, vaikkei kumpaakaan kiinnostanut

Välillä leikittiin

Ja taas katsotaan luun syöntiä

Oli muuten ihan älyttömän kiva reissu ja Nari oli niin hienosti kylässä! Olen kyllä todella ylpeä tytöstä :) Fox ei olisi ikinä kestänyt lapselta tuollaista.

Olikohan siinä kaikki kahden kuukauden kuulumiset? No ei tietenkään!

Nari täytti tänään 9kk ja sillä alkoi juoksut!! Rakkaasta vauvastani tuli nainen, voi kun äiti on taas iloinen :')
Näyttelyynkin sen ilmoitin ja maaliskuussa Lahteen matkataan siis. Huomenna menen katsomaan Lohjalaisen Papekon tottistreenejä ja aletaan Narin kanssa siellä ehkä tottista treenata. Kivaisaa!