Tamperetta ja lenkkeilyä

Päivittelen vähän myöhässä, mutta aina ei jaksa eikä ehdi reaaliajassa!

Sunnuntaina lähdettiin ystävien kanssa Tampereelle aussie näyttelyyn. Nari tuli tietenkin mukaan. Ajeltiin kaksin Vantaalle, josta matka jatkui porukassa kohti Tamperetta.
Ennen kun päästiin lähtemään Vantaalle, meitä kohtasi pieni epäonni.

Oltiin Narin kanssa aamulenkillä. Se tapansa mukaan oli irti ja pitkällä pusikossa pissalla. Sieltä se lähti innolla juoksemaan luokseni, pysähtyen kuitenkin äkisti, hypäten ilmaan ja juosten häntä koipien välissä ohitseni. Koko koiran keho värähti ja Nari alkoi muristen rapsuttaa korvaansa. Se paineli takaisin pusikkoon ja jatkoi korvan rapsuttelua kera murinan. Koitin huutaa sille, että se tulisi luokseni niin auttaisin sitä, mutta sen oli ensin käytävä kakalla. Tämän jälkeen se tuli luokseni ja vinkui kun katsoin korvaa. Sisäpuolella korvanlehdessä oli ampiaisen (tms) piikki, Nari kiljui kun revin sen sieltä pois. Pentuani oli pistänyt ampianinen (tms) :(
Nari oli ihan varma että se kuolee tähän paikkaan. Se kulki pää kenossa ja ainoa suunta oli kotiinpäin, lenkkiä ei todellakaan oltu jatkamassa. Kotona se söi suurimman osan aamupalastaan, mutta jätti ostan. Se istui matolla pää kallellaan ja katseli minua surun murtamana. Minä sille kettuilin, että kyllä minä tiedän että ampiaiseen pistoon kuollaan, että hyvästele vaan lelusi, kohta on lähdön paikka!

Vantaalle kun päästiin ja Nari näki rakkaan kumminsa Maijan, sekä koirat Kidan ja Taran, ei se edes enää muistanut että korva oli joskus ollut kipeä ja kuolema lähellä. Pää viidentenä jalkana juoksi toisten perässä.
Käytiin pieni lenkki, jonka jälkeen seura vaihtui ja käytiin Oonan ja Oran kanssa lenkillä. Taas tämän jälkeen seura vaihtui ja Nari näki parhaan ystävänsä Naurun. Voi sitä riemua kun ne pääsivät irti, juoksivat vaan ja leikkivät!

Saatiin tavarat autoon ja koiratkin. Maija laittoi takaluukkuun lakanan alle kylmäkalleja, jotta koirien olisi helpompi olla siellä. Nauru luuli että ne ovat syötävää ja murahti Narille kun suojeli aarrettaan. Nari oli ihan järkyttynyt. Sen paras kaveri murahti sille! Alkumatkan Nari istui niin syvällä nurkassa kun vaan pystyi Naurun nukkuessa rauhassa vieressä. Nari oli selkeästi hyvin järkyttynyt. Ei alkanut pennun päivä hyvin, ensin pisti ampiainen ja sitten tämä! Ja lisää oli tulossa....
(Loppu matkasta Nari rentoutui ja nukkui Naurun vieressä kun mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan)

Alkumatkasta autoon tuli lisäksi vielä pieni aussie pentu Melli. Red merle ja minä sulin <3 Se oli niin suloinen pieni järsijä, nukkua tuhersi ja välillä kävi pussaamassa ja tuoksui ihan pennulta! En kestä. Onneksi on oma kauhukakara kotona, niin ei käynyt mielessä sujauttaa tuota pientä omaan laukkuun.

Lopulta päästiin Tampereelle. Paikalla oli tosiaan aussie näyttelyt ja paljon "omaa" porukkaa. Paikalla oli myös monen monta kymmenen viikkoista aussie lasta, Melli ja sen sisarusparvi. Ajattelin, että Nari olisi innolla leikkinyt pienten kanssa, kun kerrankin saisi pentuseuraa, mitä sillä ei ole ollut omien sisarusten jälkeen. Mutta vielä mitä! Nari ei näyttänyt lainkaan tajuavan mitä nuo pienet naskalihampaiset tyypit olivat. Ei puhettakaan, että se olisi leikkinyt niiden kanssa. Kävi se vähän haistelemassa, mutta totesi ettei kannata. Ihmisetkään eivät olleet niin jänniä kun yleensä, kai se oli vähän hämillään tilanteesta. Olihan paikalla todella monta koiraa ja sitten niitä pieniä! Melli koitti kovasti Narin kanssa leikkiä ja hyppi sen päälle ja Nari oli vaan "hyi mee pois, en tykkää" o_O Ei voi käsittää. Naurun kanssa se toki olisi leikkinyt... Ei ymmärrä pennun logiikkaa, välillä toivoisi että se puhuisi ja kertoisi mikä mättää.

Nari ihmettelee Melliä

Melli ja sen veli

Nari kipusi Oonan syliin turvaan

Hieman rentouduttuaan vetoleikki maistui Oonan kanssa

Mutta kyseessä oli tosiaan näyttelyt, kehässä oli tuttuja ja ei tuttuja. Pennut ja urokset olivat jo menneet ennen kuin me saavuttiin paikalle, joten katseltiin vain nartut. Näyttelyssä mentiin yksi väri kerrallaan ja jokaisesta väristä valittiin kolme parasta ja näistä kaikista lopuksi vielä kolme parasta.

Ensin oli punaiset. "Meidän" jengistä oli mukana Priya, äärettömän kaunis tyttönen <3 Olen ihaillut jo ihan vauvasta asti tuota neitiä, se on vaan niin kaunis. Nyt pääsin näkemään livenä ja se oli kyllä vielä kauniimpi kuin kuvissa koskaan! Niin ihana tyttö <3

Punaisia oli vain kolme ja Priya oli näistä toinen, jee!

Seuraavaksi trikit. Trikkejä oli yllättäen eniten, seitsemän kappaletta ja joukossa tuttu koira Nessa. Nessa harmillisesti jäi viimeiseksi koko joukosta, eikä yltänyt palkinnoille asti...

Nessa

Voittaja

Seuraavaksi vuorossa red merlet. Ei yhtään tuttua joukossa, mutta näistä on yllättäen eniten kuvia. Rakastan tuota väriä kauheasti, ja jotenkin niistä otetut kuvat myös onnistuivat parhaiten... Red merlejä oli kolme ja suosikkini voitti, jei!

Selkeästi upein <3

Seuraavana vuorossa olivat blue merlet ja NAURU! Jee! Kolme oli näitäkin, Nauru harmillisesti sijoittui kolmanneksi, mutta Oona kommentoi hyvin "Eipä tänne voittamaan tultukaan!" Niin juuri! Ihmiset ja koirat on pääasia! Ja Nauru sai ensimmäisen ruusukkeensa, jipii!

Rakkaus Nauru <3

Nari otti kehän laidalla rennosti. Se risteili ihmisen luota ihmisen luokse, seuraili takana olevia koiria ja ihmisiä, sekä halusi moikata jokaisen ohikulkijan.

Rakastan Oonaa!!

Rakastan Jennaa!

Mä nyt vaan rakastan aivan kaikkia!

Hyrrä ystäväkin oli paikalla, joskaan Nari ei tainnut huomata sitä.

Vielä kerran Melli <3

Näyttelyn jälkeen suunnattiin ABC:lle istumaan ja juttelemaan Maijan, Oonan, Sussun ja Katjan kanssa. Voi että meillä oli hauskaa! Syötiin ja juteltiin ja naurettiin, minulla oli maanantainakin vielä posket kipeänä siitä kaikesta nauramisesta. Reilu kaksi tuntia kului rattoisasti, kiitos tytöt! Oli mukavaa.

Matka jatkui Vantaalle. Takaluukussa Nari koitti painia Naurun kanssa, tyhmeliini...

Vantaalle päästyämme Maija ja Oona hakivat loput laumasta ja suunnattiin lenkille. Ensin vähän pellolla riehumista, sitten uimista ja lopuksi rauhaisa kävely takaisin kotiin.

Narin kova yritys pysyä Oran ja Naurun vauhdissa

Välillä se oli näin lähellä!

Ora <3

Luoksetulo: Kida tulee...

...Nari ja Ora toteavat että parempi totella...

...Tara ja Nauru miettivät vielä viitsiikö totella

Kidukin meni uimaan kun oli niin kuuma

Uidaan kilpaa! Kumpi voitti?

Maija kummin vauvauintikoulu

Märkä pentu

Heitä jo, heitä jo!!

Maija täti tehdään vielä se kahluu temppu!

Maija opettaa Narille paikalla oloa, muut koirat katsovat ihmeissään vieressä. Miksi pentu saa noin pienestä namia?

Nari yrittää pysyä Kidan ja Naurun perässä, yllättäen pysyenkin suhteellisen hyvin!

Oli ihan mahtava päivä! Kiitos kaikki tytöt, kiitos kaikki koirat, erityis kiitos Maijalle ja Oonalle jotka mahdollistivat tämän kaiken tarjoamalla kyydin Tampereelle! Kiitos!

Tiistaina käytiin rannalla Narin kanssa, muutama kuva siitä vielä :) Ettei vain olisi liian vähän kuvia tässä postauksessa!

Täyskäännös!