Viikon takainen aivan mahtava lenkki!

Alkuun muutama kuva Narin ja minun kahden keskeiseltä lenkiltä.

Meillä oli kotona myös pienet järjestystalkoot ja Nari tietenkin sai osallistua. Se löysi myös uuden kivan pedin itselleen.

Nojatuolilla se ei ole ennen nukkunutkaan :)

Viime viikon tiistaina matkattiin taas tapamme mukaan Helsinkiin Maijaa tapaamaan. Hänen kanssaan suuntasimme vielä Vuosaareen ja sieltä lenkille. Maija ei suostunut kertomaan minne mennään, sanoi että se on yllätys. Minä pidän yllätyksistä!

Ensin oltiin metsässä. Naurulla oli kivaa leikkiä hihnalla samalla kun Maija harjaili Kidaa. Tapsa puolestaan keskittyi repimään pientä kantoa maasta ja Nari meni Naurua palvoen sen perässä.

Kesken lenkin tapahtui läpimurto. Kida seisoi aika lähellä minua, Naurun ja Narin ollessa kauempana. Se vaani, ensin katsoin että ihan kuin se vaanisi Naria, mutta ajattelin että höpsistä, Nauruahan se. Nauru ja Nari juoksivat Kidaa kohti ja pian Kida ampaisi - Narin päälle! Otti Naria leikkisästi niskanahasta kiinni. Nari polo tästä ihan hätääntyi, että nyt Kida on seonnut ja syö hänet!

Mä koitin vaan leikkiä ja toi alko itkemään, phah pennut...

En ehtinyt saada kuvaa Kidan leikkiyrityksestä, kun olin itsekin niin hämilläni. Nari oli melkoisen nopeasti selällään kun toinen hänet meinaa syödä ja tappaa! Tai toisinpäin, mistäs sitä tietää. Maija sanoi, että nyt Kida on selvästi hyväksynyt Narin laumaan, Kida ei ole koskaan ennen tehnyt tälläistä Narille. Nyt Narista on virallisesti tullut lauman jäsen, jei! :)

Jatkettiin matkaa ja pian löydettiin kivimuuri, tai ehkä se on joskus muinoin ollut talo. Se oli täynnä graffiitteja, aivan loistava kuvauspaikka!

Selkävamma Tapsa sanoo ettei häntä tarvitse nostaa, hän ihan itse loikkaa!

Tapsa hyppäsi muurille hups vaan. Nauru hyppäsi myös, mutta meni samantien toiselta puolelta alas -.-'' Lopulta Maijan oli nostettava Nauru muurille.

Khihihihih

Muurilla on kivaa, sanoi Nau! Seuraavaksi oli Narin vuoro päästä muurille, Maija tietenkin nosti.

Meidän ganstat! Miten mukavaa oli saada hiukka erilainen kaverikuva :)

Vapaa käsky ja taas mentiin!

Ylöspäin!

Tässä kohtaa minulle valkeni minne oltiin menossa. Olin nähnyt kuvia jo aiemmin kun Maija oli kaverinsa kanssa ollut täällä korkealla kukkulalla, missä suuria kiviä. Aivan ihania kuvia koirista ja nyt minäkin pääsin sinne! Huippua! Kiipeäminen huipulle ei ollut kauhean helppoa, mutta ylös päästiin :)

Aivan mahtavan näköistä jo tässä kohtaa, eikä oltu vielä edes huipulla!!

Tapsukka menee omia reittejään, "varmasti en teidän kanssa kulje"

Ylöspäin, Kida ja Nari kannustavat

Vuosaaren satama

Viimeinkin oltiin huipulla! Tuuli niin kovaa, ettät tuntui kun naama olisi lähtenyt irti tuulen mukana. Narillakin karvat vaan hulmusivat.

Posetuspaikkoja riitti siellä ja täällä, kiviä oli ihan joka puolella! Täällä olisi saanut ihmisistäkin hienoja kuvia :)

Yritin saada Naria kivelle poseeraamaan ja yhtäkkiä minulla oli pari muutakin koiraa kivellä

Kida poseeraa omalla kivellä, kun kolmikon kivelle ei huolittu

Voi sitä tuulen määrää kun koirilla lepatti karvat ja korvat, Tapsalla myös huulet. Maijalla ja minulla vailui kyyneleet ja henki tuntui salpaantuvan. Tuuli niin kovaa, ihan mahtavaa!

Tuulooo!

Korkealla ollaan

Maija sai rakkautta kolmelta paimenelta

Nari ja pyllyt

Tapsan viimeinen spurtti!

Kyllä alkoi koirilta, tai no ainakin Tapsalta ja Narilta loppua puhti lenkin lopullta. Nari käveli semmoista pyllyn keinutus kävelyä, tekee tätä aina kun väsynyt. Naurettiin Maijan kanssa, että tästä pitäisi kyllä video saada. Tapsa taas jäi jälkeen kun ei enää oikein jaksanut.

Lenkin jälkeen mentiin vielä Maijan luokse kylään muutamaksi tunniksi. Nari hyppäsi aika pian sängylle ja kävi sinne nukkumaan. Naurettiin, että taitaa olla aika väsynyt pehkolapsi. Jotain ne koitti Naurun kanssa sängyllä vielä vähän painia, mutta kyllä Naurullakin alkoi väsy jo painaa, vaikkei se sitä millään voinutkaan myöntää.

Voin sanoa, että minulla oli hyvin väsynyt koira kun kotiin päästiin, nukkui aikalailla seuraavan päivän kokonaan :) Kyllä väsynyt koira on onnellinen koira, niin se vain on!

Kiitos Maijalle taas kerran mahtavasta lenkistä, tänne huipulle on kiivettävä uudestaan! :)