Viime viikonlopun säpinät

Taas vähän myöhässä kirjoitusteni kanssa, kuten tavallista. Mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan?!

Viime viikon perjantaina (viikko sitten, hupsiis!) matkattiin taas mökille Mäntsälään ja tällä kertaa oltaisi yökin. Eli siis paljon vesileikkejä oli luvassa pienelle pehkolle.
Ensin aloitettiin taas lasten jutuilla. Veljenpojallani oli tuttipullossa vadelmamehua ja Nari mieltyi tähän kovin. Lopputulos oli tämä:

Ensin Jonnelle...

...ja sitten Narille

Voi lapset! Mutta kun vadelmamehu on hyvää, minkäs sille mahtaa. Ihanasti ne jakoivat keskenään tuon pullon, hupsut.

Joopajoo. Pian päästiin rantaan. Nari joutui olemaan osan ajasta liinassa, koska naapurissa oli kaksi koiraa ja eihän me haluttu, että Nari lähtee niitä moikkaamaan. Hyvin se meni kyllä liinassakin, ei haitannut menoa, mitä nyt välillä oli solmussa...
Tällä kertaa Nari ei uinut, mutta kahlasi innoissaan. Ja hepuloi pitkin rantaa.

Korkkiruuvikiharat

moih!

Mökillä oli mukavaa, niin kuin aina!

Lauantaina suunnattiin Vantaalle. Tavattiin Maija-kummi ja hänen koirat, sekä Sussu ystävä ja hänen bc Linkki. Linkin näin nyt ensimmäistä kertaa ja oli aikas komea poika.
Lauantai iltana mentiin tokoilemaan läheiselle nurmikentälle. Mukana olivat kaikki Maijan koirat (Kida, Tapsa ja Nauru), Sussu ja Linkki sekä tietysti me Narin kanssa.
Katselin Maijan ja Sussun treenejä ja päästiin me itsekin jotain tekemään.

Omaa vuoroa odottelemassa

Kidu ja metsku

<3

Linkin sukulaisia

Tapsu ja kapula

<3

Maija ja Kida temppuilee

Tapsakin kokeili metskua!

Linkki

Nauru ja sen puuhka häntä

Me treenattiin Narin kanssa perusjuttuja, sivulle tuloa, paikalla oloa, eteen tuloa... Maija opasti minua lisää, miten opetan eteentuloa Narille kun en ihan viime opastuksista ymmärtänyt.
Uutena juttuna kokeiltiin ihan piruuttaan kapula. Maija härnäsi Naria kapulalla ja minä pidin sen pannasta kiinni, jotta se vähän kiihtyisi. Maija heitti kapulan ja minä päästin Narista irti, Nari ampaisi kapulan perään, otti sen suuhun ja lähti palauttamaan. O_O ilmeeni oli ehkä tuollainen. Melko taitava likka! Heitettiin vielä pari kertaa ja Nari nouti. Voi mikä muksunen! <3 Sai kamalasti kehuja ja lelun repimistä palkaksi, sillä oli kivaa!

Yllä kolme Maijan ottamaa kuvaa meidän treeneistä. Seisotustakin harjoiteltiin, hieno lapsonen!

Maija keksi, että kokeillaan häiriötreeniä. Minä ottaisin Narin sivulle ja koittaisin pitää sen siinä nakin avulla, kun Maija kiertäisi meitä ympäri Nauru seuruussa. Okei, ajattelin, eihän siinä mitään menetäkään.
Sussu ikuisti:

Siis Nari pysyi sivulla koko ajan vaikka sen paras kaveri Nauru käveli vierellä. Kerran Nari vain katsoi Naurua, mutta ei noussut ylös vaan malttoi mielensä ja jatkoi taas nakin hamuamista. Olin melkoisen ylpeä pennusta, en olisi uskonut että se malttaisi! Mahti likka jälleen kerran <3

Kuva by Sussu

Paikalla oli myös minulle uusi tuttavuus Tiia ja hänellä oli toisen bc:nsä lisäksi mukanaan 4,5kk ikäinen bc narttu Gava. Hän halusi, että pennut leikkisivät keskenään ja minullehan se sopi mainiosti! Viimein pentuseuraa, jos Nari vaikka innostuisi.
Alkuun tytöt vaan haistelivat toisiaan, kumpaakin taisi vähän ujostuttaa.

Lopulta tytöt rohkaistuivat ja vauhti oli varmaa! Ne juoksivat kilpaa meidän ympärillä, painivat ja taas juoksivat. Niillä oli niin kivaa. Minun kamerani ei yllätys yllätys pysynyt perässä, joten minun ottamia kuvia ei ole paljoa...

Tiialla sen sijaan oli vähän parempi kamera ja alla hänen ottamia kuvia pentujen menosta.

Nari oppi tietämään miltä tuntuu, kun joku roikkuu nahassa kiinni koko ajan. Ihan hyvä, sillä Nari harrastaa tätä samaa roikkuen itse Naurun nahoissa. Ei ole ehkä ihan niin kivaa kun Nari on luullut.

Tälle kuvalle repeilin, on minulla kaunis koira!

Pennuilla oli hirmuisen kivaa, jos se ei kuvista välity. Minusta oli hyvä, että Nari sai ikäistään seuraa ja vielä leikki noin innoissaan toisen pennun kanssa. Ettei aina vaan leikkikaverina ole Nauru.

Päästiin Maijan ja Oonan luokse ja leikki jatkui! Gava siis jäi joukosta jo pois, mutta Nauru oli ihan yhtä kiva leikkikaveri! Pelailtiin tyttöjen kanssa pelejä, syötiin ja naurettiin, Narin ja Naurun painiessa vieressä. Miten ne jaksoi vielä vaan?

Yö sujui rauhaisasti. Nukuttiin olohuoneessa Narin ja Tapsan kanssa. En herännyt kertaakaan yöllä mihinkään, joten ilmeisesti minulla oli hyvin väsynyt paimen lapsi. Hyvä niin.

Sunnuntai aamuna kello soi 7:30. Olihan sunnuntai 10.8. ja mitä se tarkoitti? No voittajaa! Eli messukeskukseen kävi tyttösten tie. Käytettiin koirat aamulenkillä, jonka jälkeen Nari suljettiin häkkiin aamupalansa kanssa. Koirulit jäivät odottamaan ja tytöt suuntasivat Helsinkiin.

Messukeskuksessa oli hurjan hauskaa! Oli koiria vinot pinot ja kivoja näytöksiä. Erityisesti jäi mieleen koiratanssi esitykset. Niin hienoja, kumpa mekin joskus!

Tuttuihin törmättiin ja rupateltiin heidän kanssaan aina tovi, ennen kuin matka jatkui. Törmäsin Narin kasvattajaankin ja näin Narin isän! Se tosin oli juuri kehässä, joten lääppimään en päässyt. Pidin koirasta, kaunis koira ja samanlainen naama kuin Narilla. Pidin myös siitä, ettei se oikein malttanut seisoa kehässä, kun aikaa oli jo kulunut kotvanen. Edu vaihtoi paikkaa ja vaelteli, minusta jotenkin kiva, ettei se vaan seistä pönöttänyt kymmeniä minuutteja paikallaan. Komea poika oli! Kasvattaja vähän puhui, että kun järjestetään syksyllä pentutreffit, niin Edu olisi mahdollisesti tulossa sinne. Olisi kivaa tavata se!

Mahtava päivä kaikin puolin messukeskuksessa! Shoppailtuakin tuli vähän, Nari sai näyttelyhihnan, röhkivän possun, uuden pallon ja viilennysmanttelin, joka on siis aivan liian iso sille vielä, mutta aikuisena toivottavasti sopiva.

Kuva saastetta:

Edu, Narin isä

Päästiin takaisin Vantaalle ja lähdettiin yhteislenkille tarkoituksena ottaa koko poppoosta kuva. Maija kuvasi, kas tässä:

Melkosen hieno kuva, etten sanois! Narikin osasi jo niin hienosti paikalla olon, ettei minun tarvinut pitää siitä lainkaan kiinni. Hienosti!

Kotiinlähtö läheni ja tulin maininneeksi, että minulla olisi maanantaina ja tiistaina koulun jälkeen töitä. Maija heti huolissaan kysyi, että miten Nari. Kerroin että Nari menisi exälleni hoitoon. Maija heitti ehdotuksen, että kyllä Nari heillekin voisi jäädä.

Pidin asiaa ensin vitsinä, eihän sillä olisi edes riittävästi ruokaa mukana. Maija kuitenkin oli ihan tosissaan ja lopulta päädyttiin siihen, että Nari jäisi Vantaalle hoitoon ja hakisin sen keskiviikkona kotiin. Tämä sopi minulle aivan loistavasti! Parempaa hoitajaa ei voisi Nari saada ja tiesin oitis, että sillä olisi aivan mahtavat pari päivää kun saisi mennä aktiivisesti Maijan mukana paikasta toiseen, harrastuksesta toiseen. Mikäs sen parempi! Nari siis jäi Vantaalle ja minä matkasin kotiin.

Eilen hain pienen kotiin ja sillä oli todellakin ollut hirmuisen kivaa! Mutta siitä lisää ensi postauksessa, tämä on jo tarpeeksi pitkä ;D

EDIT: Vielä Oonan ottama kuva Narin isästä Edusta:

Kome poitsu!